Onnellinen ja iloinen on mun keskiviikkoaamuni, ainoa vaan oli se, että kun en muistanut äidin kokeita tässä aamutuimaan. Äiti kylläkin sanoi, ettei mun tarvi kaikkea muistaa, mikä on kyllä ihan mukava juttu, ei aina edes voi muistaa kaikkea! Eikä sitä tarvi harmitella, äiti ei ole siitä mun harmittelustani moksiskaan. Ja kun mä teen parhaani kodin toimivuuden suhteen, se on aika tärkeä homma sekin. Mahtavinta aamussa on ollut se, että aurinko paistaa, en tosin ymmärrä, miksi nyt näiden viimeisten parin viikon aikana on herännyt neljän-viiden aikaan joka ikinen aamu. Näin se vaan on ja menee, että  on mukavaa, kun aurinko paistaa!