Olin lähellä kaatua pyörällä ajettuani kunnonkokoiseen kiveen. Se oli niin, etten huomannut sitä ollenkaan, yhtäkkiä peffa vaan nousee irti satulasta, mutta kuin ihmeen kaupalla saan itseni pysymään satulassa. Siinä oli todellakin suojelusenkelit mukana, olin rukoillut jo kautta aloittaessani, että suojelusenkelit olisivat läsnä koko kauden. Nyt harmittaa, kun käsi jomottaa, on jomottanut koko loppupäivän. Nyt mennään näin, hyvällä fiiliksellä!